Tämän runon myötä toivotan lukijoilleni Hyvää Juhannusta.

Hän lähteelle käy, tyttö nuori tuo. Hento varsi ja pitkä tukka.

On yötön yö on ilmassa taikaa, tästä mummo kun kertoi

on kulunut aikaa.

Jos yrttiä taittaa ja niistä juoman laittaa, tai tyynynsä alle ne kätkee

niin tietää saa mitä halajaa, voisko lähteeseen lantin heittää.

Ja se onnea tois minkä saada vois, jo toiveesta tytön silmät loistaa.

Hyvät haltiat minua auttakaa, näitä juhannustaikoja ohjailkaa.

Tässä yössä on tosiaan sellaista taikaa, minkä haistaa

sen taikajuomaa haluaa maistaa.

Näin lähteellä miettii, mikä kumma se vietti

kun ihmislasta näin kuljettaa, ettei kesäyössä rauhaa saa.

Yön kukista seppeleen solmii hän ja lähteen reunalle laittaa sen.

Muistoksi tästä yöstä.

Hän mummoa muistaa ja sitä aikaa, kun juhannusyönä 

tehtiin taikaa, mutta ihmekkös tuo, sillä kautta aikain

kesäyöt, ne on saaneet ihmeitä aikaan.

Oi ihana suvi, Oi juhannusyö

sinun taikavoimasi vieläkin lyö.