Tässä yksi lauantai katsoin Luonto-ohjelmaa T:V.stä sieltä tuli kuvauksia Majava lammelta.
Näin kauan asia on vaivannut ja aina muutama rivi runoa tullut. Nyt minusta jotensakin valmis.
                  
              Majalammella.

Majavalammelle tullut on kevät
vedet vapaina välkkyy edessä pesän.
Kuinka ihana onkaan asua täällä
sydänmetsän suojassa kauniilla säällä.

Siellä joutsenet tanssien toisiaan halaa
kun vannovat rakkauden ikuista valaa.
Olen omasi aina, tämä mieleesi paina
on elämän mittainen rakkauden laina.

Mutta kurkien ilo, se lammella raikaa
kun mättäältä toiselle vaihtavat jalkaa.
Kevätaamu on villinnyt rakastavaiset
kaiku kallion seinästä toistaa, samanlaiset.

Mitä tekeekään telkkä, kevät rinnassa helkää
lammen pinnassa peilaa, omaa rakasta heilaa.
Vesi värähtää hiukan, kumarrus kuin viuhka
aalto renkaaseen, sulkee rakastavaiset.