Tänä vaikeana aikana tuli runomummolle mieleen kirjoittaa
runo tästä taudin aiheuttajasta , kuinka se meitä hallitsee.
Kuitenkin toivon että kaikki vielä päättyy hyvin ja
voisimme jo kesällä vähän liikuskella.


                   Korona.

Kärsimyksen tuottaja, epidemian aiheuttaja.
                                               Korona.
Kauhistuttava karkulainen, kodin pelätty vieras.
Epäluottamus ja pelko asuu jokaisen oven takana.
Emme ole kuin linnut.
Me olemme Tuomaksia.
Kuitenkin meillä on elämä, tässä ja nyt.
Luottakaamme elämän antajaan
sillä jokaisella päivällä on omat murheet.

      Kuka on köyhä keskellämme.

Kuka on köyhä keskellämme.
Onko se lapsi jolla ei ole syliä.

Onko se nuori
jolla ei ole vastauksia.

Onko se isä tai äiti
joka ei löydä sanoja.

Tai vanhus
joka on yksin.

Kaikki me olemme köyhiä
omalla tavallamme,
ellemme löydä kättä
johon tarttua, jonka turvin voimme
lähestyä toista,
köyhyydessäkin.

Isä taivaassa on rikkaus.
Hän antaa voimaa
kun epätoivo tekee köyhäksi.
Hän tekee meidät
köyhyydessäkin rikkaiksi.