Rakennukset ja ihmiset
vanhenevat samalla tavalla.
Valahtavat nurkat ja olkapäät.
Harmaantuvat ilman maalia.
Pihapiirin lehvistö kasvaa
                   syreenit tuoksuu.
Emme enää ota aurinkoa
aurinko on ottanut paikkansa meissä.
Lämmittänyt vanhan kaminan.
Kahvin tuoksu on elämisen tuoksu.
Mitä muuta haluaisit tähän ympäristöön.

Olemisen ilo.

Minut on vallannut olemisen ilo.
Ajatusten värjäämät sanat kuin perhoset
                                     leijailevat päivässä.
Peilaan niita aikaa vasten.
Ei kukaan muu kuin minä ja pilvetön
                                       avara taivas.
Luonon kiertokulku jatkuu.
Tulee kevät, kesä, syksy ja talvi.
Aina uudestaan ja me merkitsemme
jokaisen vuodenajan ihollemme, silmiimme
ja askeleisiimme jotka vähitellen alkavat painaa.
Mutta olemisen ilon voimme säilyttää.
Katsella kaikkea mikä muuttuu
ilman että osallistumme siihen.
Voimme antaa tilaa olemisen ilolle.

Muistelu

Jossakin sataa, kuulemme sen
pisaroiden osuessa ikkunaan.
Levysoittimessa pyörii Elvis.
Me kurkotamme toisiamme kohti.
Posket kohtaavat,
            koko muu vartalo varovasti
nojaillen hiipii jalkojen varassa
             tahti tahdilta eteenpäin.
Satoi, kuulimme sen
          ja tunsimme ilmassa
                      sateen tuoksun.