Muistelu.

Tänään linja-autoa odotellessa tuli mieleeni, kuinka se lapsuuden maisema kaikkine kylän tapoineen olikin lapselle turvallinen paikka.Kun jolu oli mennyt ja koulut alkaneet, meni mihin taloon vaan, niin melkein kakkialla naiset laittoivat kangaspuita kokoon ja kankaankutomista alulle.Laskiainen oli samanlainen joka talossa, leivottiin rieskaa ja keitettiin hernekeittoa. Pääsiäisenä oman kylän lapset keräsivät pääsiäiskokkoa ja pääsiäislauantaina sitä poltettiin. Mämmiä tehtiin joka talossa ja pajunkissa jokaisen kodin pöydällä.
Oli se tapakulttuuria sanan parhaassa merkityksessä. Ja kun kaikki tunsi toisensa, tuntui lapsesta tosi turvalliselta koko ympäristö. On ne ajat vaan muuttuneet perusteellisesti.

Ne tärkeät vuodet

Ne tärkeät vuodet
kun askeleeni eivät vielä
jättäneet jälkiä polulle,
joka pihassa kulkee.
Ne tärkeät vuodet, painavat yhä
ikäänkuin leijuvat minussa.
On luonnollista
että katselen tätä maisemaa
etsin askelten jälkiä, pieniä
tuskin näkyvissä olevia.

Hyvää Uutta-Vuotta kaikille Runomummon blogin lukijoille.
Toivottavasti mummo on vähän ahkerampi tänävuonna.

Mansikka

Kun olet eksynyt metsikköön ja
löytänyt ahomansikan
laittanut sen heinänkorteen
kuin helmen kaulanauhaan.
Kun ilma leijuu ajatuksia
                  hiljaisia muistoja.
Olet omiesi keskellä.
Mansikka on muisto sormiesi välissä.
 Vedät sen heinän läpi
                  pistät suuhusi.
Hitaasti se liukuu
lähemmäksi sydänalaa,
sitä paikkaa sinussa
jossa jokainen muisto elää.