kävin erään runokurssin yliopistolla v.-99 ja nyt löysin muutamia harjoitustehtäviä eräästä kansiosta. Niinpä ajattelin että kirjoitan ne nyt blogiini teidän luettavaksi. Olen iloinen kun lukijat ovat lisääntyneet siksi olen nyt niin innostunut. kiitos mielenkiinnosta uudet lukijat ja tervetuloa lukijoitten joukkoon.

Ensimmäinen runo oli tällainen.
------------------------------

Putosit syliini kuin kivi
kalliokirjoituksia kirjoittanut
        luolamies
heitit köyden kuin ankkurin.

Putosi pohjaan rauta.

Suuni on suolaista vettä.

Puupatsaiden tuijottava katse
niiden lahoava ääni
pääni yläpuolella
                   etkä sinä näe
kuinka alastomat koivut
       seisovat valoa vasten.


Toinen oli tällainen
-------------------

Vanhat miehet näkevät kauas
paperossiholkkia puristavat huulet
ovat vähäpuheiset.
Pilke silmäkulmassa
katse kuin majakalla
                          kaukana merellä.
Holkki paukahtaa tyhjäksi
poltettu paperossi putoaa maahan.
Katse viipyy horisontissa
pilke silmäkulmassa
kuusen kaarnaa muistuttava iho.

Hauska muisto.

Syksyn ilmassa on pakkasen puremien perunanvaarsien haju.
Hevosen sieraimista pursuaa höyryä, kone viskoo perunoita
pitkin peltoa. On perunan noston aika.
Meillä kuokitaan käsin, ei ole hevosta eikä hevosen kärryjä.
On vain neljä kättä ja bläkkän bäkkeri, vitsailen minä.
Ei huvita kuokkia.
Makaan perunanvarsien päällä ja katselen taivasta.
Pilvien muotoa ja niiden liikkeitä tuulen mukana.
- Äiti, mikä on piikuus? Kysyn. (olen kuullut akkain puhuvan)
Äiti ei vastaa. Kysyn uudestaan, -mikä on piikuus?
- Kuoki nyt vaan, vastaa äiti. Minua ei huvita.
Makaan perunanvarsien päällä ja mietin
- aivan kuin kaikki olisi selvää puhumatta, kertomatta.
Pilvet kulkee. Tuuli.