Aikaa on tosiaan ehtinyt taas kulua aika pitkään, runot ovat jääneet kirjoittamatta ja mielikuvitus jäänyt Koronan jalkoihin. Ei ole paljon ollut innostusta, mutta jos nyt kuitenkin kirjoittaisin jotakin päivään liittyvää. Ompahan nyt tälläinen tilannekuva tästä ajasta.

Tyhjä pöytä, puoliksi juotu kahvikuppi pöydällä.

Paljon aikakauslehtiä, ristisanatehtäviä, kyniä ja

pyyhekumi. Joku havainto päivän mittaan

ikkunasta ulos, missä autot ja ihmiset kiirehtivät 

jonnekkin. Ilmavirta kulkee, tuulen tai sateen 

kosketus kasvoilla.

Kahvi on ehtinyt jäähtyä sanojen välissä, jättänyt

tumman reunuksen kuppiin.

Kahviporoista ennustaminen ei enää ole muotia.

Muotia ovat lyhkäset hameet ja paljas yläosa.

Koskettava näky. Lintu ilman höyheniä.