Kun mummo aina kirjoittaa niin vakavia niin ajattelin että jos nyt laittaisin jotakin hauskaa.
Löysin tekstin jonka olen joskus kirjoittanut kertomuksen pohjalta.  Enne aikaan kun ei
televisiota ollut kulutettiin aikaa kaikella muulla tavalla ja keksittiin jotakin hauskaa.
Niinpä tämäkin tarina on totta, kauan aikaa sitten koettu. Kas näin.
                Juopunut kukko.

On ihana aamu, on kanojen lauma
on talossa kukko sen virkeä laulu.
On mekastus kova, se pesälle johtaa
pahnoilla kohta tiu munia hohtaa.

Portailla isäntä särkyään potee
turhautuneeksi hän itsensä kokee.
Ihan harmiksi käy, kukon äänekäs laulu
kanojen harmiton juoksu ja pauhu.

Alkoi lystikäs leikki, kun naapurin Heikki
tikkuviinalla pullaa höystää.
Sen nurmelle heittää, ihan kiusaksi kukon
ja kanojen raakkuvan lauman.

Jo huomaa kukko ja kiinni nappaa
mikä pikantti maku, vähän kurkussa hakkaa
toisen jo nappaa, venyttää päätä ja kaulaa
ja alkaa villinä laulaa.

Vähän näköä haittaa, on kanoja kaksi
samassa paikassa munimassa.
Kukko hätistää toista, mutta nähty ei moista
nyt niitä on viisi.

On kaakatus kova ja järkytys soma
mikä kumma on villinnyt kukon oman.
Tuli lorulle loppu, kukon jalat kun petti
mutta pahnoille ehti tikkuviinasta juopunut kukko.