sunnuntai 31. joulukuuta 2017

sunnuntai 5. marraskuuta 2017



   

Yö kaudet olen istunut vuoteellani
                                                 ja miettinyt.
Mikä sai tämän kaupungin talot
kaatuilemaan toistensa niskaan ja
mukulakivien nousemaan kuopistaan.
Mikä sitoo minua tämän taantumuksen rattaisiin.

Sinä nuori ja kokematon katselet ihastellen
                                                          tätä paikkaa.
Sanot: Paikalla on historiaa.
Olet ryöstänyt katulyhdyn valon
joka vielä on todellista tuiketta
                                                     yön hämärässä.
Yö kaudet olen istunut vuoteellani ja miettinyt.
Katsonut peilin taittaman kuvan läpi.
Kasvojani.
Omakuvaa.
Pohjapiirustuksia ja kaikkea sitä
mikä liittyy tämän kaupungin katukuvaan.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Vanha syreenipuu kukkii
on juhannuksen aika.
Aurinko on noussut taivaan
korkeimmalle kohtaa
                      ja pääskyt palanneet.

Hänen äänessään soi nausu menneiltä vuosilta
tänne saakka säilynyt tunteen ilmaisu.

Jokainen kesä on erilainen
erilaiset kukat ja erilainen sää.
Silti aamut kohoavat lempeinä
ja vastaanottavina uuteen päivään.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Hyvää Pääsiäistä  Hyvät Ystävät

torstai 23. maaliskuuta 2017

No, heippa lukijat. Mummo on taas nuhassa, ei oikein nyt kirjoitus suju, ajattelin vähän rohkaista teitä ja kertoa että kirjoittakaa nyt joskus joku kommentti mummon runoista. Olisi mielenkiintoista kuulla millä mielellä luette ja saatteko niistä mitään positiivista irti. Voi aivan rehellisesti sanoa mielipiteensä, ei mummo kovin herkästi pahastu, sehän vain kertoo siitä millä tavalla runoa pitäis käsitellä. Kiitos etukäteen.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Eräs ajatus näin naisten päivänä.


Hiljaisuus murtaa
kaipauksen suuria kirjaimia.
Liikkumatta mustarastas hangella
viipyy hetken ja katoa.

Tuuli piirtää hangelle
aaltojen kuvia.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Heippa kaikkille pitkästä aikaa, mummo on sairastanut influenssan ja siksi aikaa on vierähtänyt liian kauan. Mutta sairaana tai toipilaana kirjoitin vähän piristystä itselleni ja teillekin.

     En muista.

En muista mistä sain sen
                           ensimmäisen kattilani.
En muista minkä muotoinen se oli.
Oliko korvat joista nostaa vai
pelkkä varsi vain.
                           Sitä en muista.
Mutta sen muistan
että keittää piti.
Aamulla, päivällä, illalla keittää piti.

Ja kattila höyrysi
ja ruokaa kului,
ja lapsia saatiin
ja pyykkiä pestiin.
Ja ruokaa laitettiin
aamulla, päivällä ja illalla
                                     keittää piti.
En muista mista sain sen
                           ensimmäisen kattilani
ja oliko sillä korvat vai
                                 pelkkä varsi vain.