Niin monitahoinen elämä ja monisanainen
että ei kaikkea ehdi kuulla.
Se vyöryy ylitse kuin virta ,joka on päättänyt
nielaista jokaisen kivenlohkareen, joka se tielle osuu.
Enää en kuule sirkkujen siritystä
en kohtaa hyppivää pitkäjalkaa polullani.
Yksinäisyys lisääntyy ja hiljaisuus
työntyy korvista sisään, alkaa asua siellä.
Teimme retken puretulle vanhan talon tontille.
Menimme avonaisena olevasta ovesta  sisään.
Muistimme pöydän paikan, ikkunan ja kuljimme
kaikki käännekohdat, kuin olisimme vasta juuri
kokeneet kaiken. Otimme valokuvan
                                                 tyhjästä tontista.