Olen kirjoittanut jo yhden runon harakoista        ja luulin että se on myöskin tällä sivulla mutta eipä ollut. No kuitenkin kirjoitan nämä kaksi runoa jotka syntyivät sitten jälkeenpäin. Sattu nimittäin niin että mummo pääsi seuraamaan harakkain lemmenpuuhia ja myöhemmin pesäntekoa ja nyt sieltä pesästä kuuluu jo lasten ääniä. Ja niinkuin arvata sopii teki mummo tapahtumista runoja. Laitan nyt nuo kaksi runoa tähän vaikka se ensimmäinen runo jääkin nyt pois.

Heti aamusta aloitit rakentamaan
siinä työtä on varmaan kerrakseen
kun yksi korsi kerrallaan
on hirret saatava paikoilleen.
Vielä hankkia savea saumoihin
ja ruohoa pesän penkkeihin.
Siinä huolta on monta, pesän
muodosta päättää ja oviaukoista
viimeisen silauksen luoda.

Siinä koti on kesän
tuo harakan pesä.
Josta itku ja nauru
joka kesäinen pauhu
on tuttua jokaiselle.


-----------------------


Jo kuuluu virskutus poikasten
on arki alkanut kiireinen.
Siellä pienet suut on ammollaan
ne ruokaa odottaa ajallaan.

Koko kesäksi riittää toimintaa
ruokahuolet, vaipat vaihdetaan.
Pian pitää oppia lentämään
emon mukana ruokaa etsimään.

Niin kuluu kesä ja kauniit säät
pian poikasten jo lentävän näät.
Kun syksy hiipii hiljalleen
on harakkapari taas yksikseen.

--------------------

Hauskaa vappua blogini lukijat.
toivoo Runomummo.