Junan kiitäessä
jokainen aseman väli on
pelkkää puhetta,
veturin vihellystä
läpi peltojen.

Ympärillä
välinpitämättömyyden
tyyneys kuin lahden pinta.

Morsiustaivas.

Että minun pitikin keksiä verhot kattoikkunoihin,
mutta veto on niin sietämätön kokemus.
Ompelukoneen huristessa syli täynnä pitsiverhoa
morsiushuntua, kastemekkoa, nimiä
kynttilöitä ja musiikkia.

-Missä se vasara on!

Hyvä luoja mitä se sanoo.

-Voisitko antaa sen vasaran ja hohtimet.

(morsiushuntu,kastemekko)

-Annatko sen vasaran!

morsiushuntu,vasara,kastemekko,hohtimet
että pitikin ryhtyä, hohtimet, vasara,hohtimet,
viimeinkin valmista.
Kyllä kannatti!