Rakas mummoni mökkinsä syreenipuun luona.

Vanhat ihmiset puhuvat yksikseen.
Yksikseen puhuminen on vanhojen ihmisten tauti.
Ohikulkevien tauti ja
niiden tauti jotka eivät uskalla
lausua ajtuksiaan ääneen.
Niiden tauti on yksikseen puhumisen tauti.
Nuorilla on elämä.
Suuri pyöreä kehä
jossa kaikki sivut johtavat jonnekin.
Jossa teemat vaihtelevat ja
projekti toisensa jälkeen
uppoaa ja jää muistioon.
Ja taas kaikki muuttuu.
Puhuminen sähköistyy.
Kännyköityy.
Kaupat, koulut, poliisit,
              luontokuvat ja kuolema.
Kaikki muuttuu.
Vanhuksen on puhuttava yksikseen.