Kevät runo

 

Maa on vielä jäässä, se sulkee syliinsä

muinaiset askeleet, ei anna niiden nousta

tuulen mukana kulkemaan juurettomina

                                            ympäriinsä.

Purokin tuijottaa miettiliäänä mäen törmää

missä aika kohoaa ensimmäisenä ja

sulattaa routaisen rinteen,

joka ottaa kilpajuoksun ehtiäkseen

ensimmäisenä liukumaan puron jäisellä

                                                     pinnalla.

Hitaasti kääntelee kuusi päätään

kiertää ajatuksissaan maiseman näkyjä.

Levittää pihkantuoksuaan ympäriinsä

kuin sanoakseen: Luonto kertoo sinulle

                                    kaukaiset muistot.

On varottava mihin astuu.