Tervehdys ystävälle.

Ajattelin tulla tervehtimään sinua, näin yllättäin.
Ethän pahastu. Ostin kukkiakin, ystävälle
sillä ystävien kesken
                   ystävänpäivä on joka päivä.
Lupasin soittaa, tulin kuitenkin käymään,
sillä halusin nähdä sinut, halata ja sanoa.
Olet minulle tärkeä, kiitos kun sain tulla.

Muistelu.

Tänään linja-autoa odotellessa tuli mieleeni, kuinka se lapsuuden maisema kaikkine kylän tapoineen olikin lapselle turvallinen paikka.Kun jolu oli mennyt ja koulut alkaneet, meni mihin taloon vaan, niin melkein kakkialla naiset laittoivat kangaspuita kokoon ja kankaankutomista alulle.Laskiainen oli samanlainen joka talossa, leivottiin rieskaa ja keitettiin hernekeittoa. Pääsiäisenä oman kylän lapset keräsivät pääsiäiskokkoa ja pääsiäislauantaina sitä poltettiin. Mämmiä tehtiin joka talossa ja pajunkissa jokaisen kodin pöydällä.
Oli se tapakulttuuria sanan parhaassa merkityksessä. Ja kun kaikki tunsi toisensa, tuntui lapsesta tosi turvalliselta koko ympäristö. On ne ajat vaan muuttuneet perusteellisesti.

Ne tärkeät vuodet

Ne tärkeät vuodet
kun askeleeni eivät vielä
jättäneet jälkiä polulle,
joka pihassa kulkee.
Ne tärkeät vuodet, painavat yhä
ikäänkuin leijuvat minussa.
On luonnollista
että katselen tätä maisemaa
etsin askelten jälkiä, pieniä
tuskin näkyvissä olevia.

Hyvää Uutta-Vuotta kaikille Runomummon blogin lukijoille.
Toivottavasti mummo on vähän ahkerampi tänävuonna.

Mansikka

Kun olet eksynyt metsikköön ja
löytänyt ahomansikan
laittanut sen heinänkorteen
kuin helmen kaulanauhaan.
Kun ilma leijuu ajatuksia
                  hiljaisia muistoja.
Olet omiesi keskellä.
Mansikka on muisto sormiesi välissä.
 Vedät sen heinän läpi
                  pistät suuhusi.
Hitaasti se liukuu
lähemmäksi sydänalaa,
sitä paikkaa sinussa
jossa jokainen muisto elää.

Rakennukset ja ihmiset
vanhenevat samalla tavalla.
Valahtavat nurkat ja olkapäät.
Harmaantuvat ilman maalia.
Pihapiirin lehvistö kasvaa
                   syreenit tuoksuu.
Emme enää ota aurinkoa
aurinko on ottanut paikkansa meissä.
Lämmittänyt vanhan kaminan.
Kahvin tuoksu on elämisen tuoksu.
Mitä muuta haluaisit tähän ympäristöön.

Olemisen ilo.

Minut on vallannut olemisen ilo.
Ajatusten värjäämät sanat kuin perhoset
                                     leijailevat päivässä.
Peilaan niita aikaa vasten.
Ei kukaan muu kuin minä ja pilvetön
                                       avara taivas.
Luonon kiertokulku jatkuu.
Tulee kevät, kesä, syksy ja talvi.
Aina uudestaan ja me merkitsemme
jokaisen vuodenajan ihollemme, silmiimme
ja askeleisiimme jotka vähitellen alkavat painaa.
Mutta olemisen ilon voimme säilyttää.
Katsella kaikkea mikä muuttuu
ilman että osallistumme siihen.
Voimme antaa tilaa olemisen ilolle.