Tänään linja-autoa odotellessa tuli mieleeni, kuinka se lapsuuden maisema kaikkine kylän tapoineen olikin lapselle turvallinen paikka.Kun jolu oli mennyt ja koulut alkaneet, meni mihin taloon vaan, niin melkein kakkialla naiset laittoivat kangaspuita kokoon ja kankaankutomista alulle.Laskiainen oli samanlainen joka talossa, leivottiin rieskaa ja keitettiin hernekeittoa. Pääsiäisenä oman kylän lapset keräsivät pääsiäiskokkoa ja pääsiäislauantaina sitä poltettiin. Mämmiä tehtiin joka talossa ja pajunkissa jokaisen kodin pöydällä.
Oli se tapakulttuuria sanan parhaassa merkityksessä. Ja kun kaikki tunsi toisensa, tuntui lapsesta tosi turvalliselta koko ympäristö. On ne ajat vaan muuttuneet perusteellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti