Minut on vallannut olemisen ilo.
Ajatusten värjäämät sanat kuin perhoset
leijailevat päivässä.
Peilaan niita aikaa vasten.
Ei kukaan muu kuin minä ja pilvetön
avara taivas.
Luonon kiertokulku jatkuu.
Tulee kevät, kesä, syksy ja talvi.
Aina uudestaan ja me merkitsemme
jokaisen vuodenajan ihollemme, silmiimme
ja askeleisiimme jotka vähitellen alkavat painaa.
Mutta olemisen ilon voimme säilyttää.
Katsella kaikkea mikä muuttuu
ilman että osallistumme siihen.
Voimme antaa tilaa olemisen ilolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti