Tervehdys pitkästä aikaa

Niin, pitkästä aikaa on runomummolla aikaa pistäytyä sivullaan.
Tänä aikana on ehtinyt tapahtua paljon asioita, surullisia asioita.
Papan sairaus kun on kestänyt kovin kauan ja voimat loppuivat
juuri jouluaaton aattona illalla klo.19.15
Suru asuu nyt vieraanani ja yritän ottaa jostakin kiinni jaksaakseni
jatkaa matkaa. Onneksi päivät alkavat valkenemaan eli päivä on pitempi ja kevät alkaa räystäitten tippumisella ja talitintin laululla.
Pidä rastaan laulusta kiinni sanotaan eräässä runossa. Runot ne ovat runomummolle sitä pohdintaa ja ajatusten virtaa rutiinin välillä.
Yksi miete tähän loppuun:
Kirkkaana työntyy aamu,päivästä emme tiedä.    Terv. Runomummo

Ajan piirtämiä ajatuksia

Olen ajan piirtämiä
                       kasvon uria.
Tummia itkunsekaisia
kyynelpusseja silmien alla.
Outoja askelmia
toinen toistaan korkeampia
betoniin valettuja kiviröykkiöitä
joiden ääriviivat
täältä katsottuna
                        ovat epäselviä.
Ilo ja itku
yhtä lähellä täällä
jota sanotaan viisauden kehdoksi.

Kun löydät hiljaisuuden
jossa tavoitat ajatuksen
on linnun viserrys
helmeäkin arvokkaampi.

Lapsuuden maisema.

Korkealta kuusen otsalta
levittäytyy maisema.
Syvältä laakson pohjalta
puron huokaukset
avaraa taivasta vasten.

Maahan vajonneet huoneet
umpeen kuivunut kaivo
samaa vihreää kaikki.

Täällä kulkivat turvallisimmat
                                   askeleet.

Minä

Minä olen leppäkerttu
jonka nuttu saa uuden pilkun
                        joka kesä.
Minä olen heinäsirkka ja
soittelen voikukkameressä
                        kesäpäivät.
Minä olen päivänkakkara
kesäisellä niityllä auringon
                          noustessa.
Minussa virtaavat purojen vedet
jossa kylvemme pajulintu ja minä
                                 päivittäin.
Pesä on kukkulalla
mökin räystään alla.        

Isoäiti, kirjastani Juuret.

Joskus mietin;
jos istuisimme nyt tässä
kaksi vanhaa naista.
Kiittäisin sinua hyvistä neuvoista
ja nonista vastauksista joita sain.
Aika ja viisaus
kulkevat käsi kädessä
kasvavat keväästä syksyyn.
Aina kun lehti puhkeaa puuhun
on vuosi vierähtänyt ja
kokemus kasvanut ymmärrykseksi.
Katselisimme käsiämme
ryppyisiä vanhan naisen käsiä.
Sinun kätesi
vahvat ja voimakkaat
Koskelan Alman kädet.
Minun käteni
pienemmät, heikommat.
Silti elämä on ottanut hintansa
erilaisen, ei samanlaista.
Vielä minä kertoisin sinulle, että
olen yrittänyt asettaa jalkani
sinun jalan jälkiisi.
Kertoa lapsille ja lastenlapsille
samat neuvot ja totuudet
jotka me tiedämme.

omat kirjani

Keväällä 2011 KIRJA-MATIN päivänä ilmestyi kirjani  nimeltään Juuret.
Se kertoon juuristani mutta soveltuu varmaan monen lukijan
kokemuksiin omista juuristaa ja lapsuuden maisemista. Kirjaa on vielä
myynnissä Järviseudun Sanomien konttorissa ja Museolla Lappajärvellä.
Hyviä lukuhetkiä lukijoille, toivoo: RUNOMUMMO