Niin, pitkästä aikaa on runomummolla aikaa pistäytyä sivullaan.
Tänä aikana on ehtinyt tapahtua paljon asioita, surullisia asioita.
Papan sairaus kun on kestänyt kovin kauan ja voimat loppuivat
juuri jouluaaton aattona illalla klo.19.15
Suru asuu nyt vieraanani ja yritän ottaa jostakin kiinni jaksaakseni
jatkaa matkaa. Onneksi päivät alkavat valkenemaan eli päivä on pitempi ja kevät alkaa räystäitten tippumisella ja talitintin laululla.
Pidä rastaan laulusta kiinni sanotaan eräässä runossa. Runot ne ovat runomummolle sitä pohdintaa ja ajatusten virtaa rutiinin välillä.
Yksi miete tähän loppuun:
Kirkkaana työntyy aamu,päivästä emme tiedä. Terv. Runomummo
1 kommentti:
Otan osaa suureen suruusi.
Antakoon Jeesus voimaa jokaiseen päivään teille omaisille.
Linnut jo laulavat täälläkin. Kevättä se tietää ja valoa.
Lähetä kommentti