Joskus mietin;
jos istuisimme nyt tässä
kaksi vanhaa naista.
Kiittäisin sinua hyvistä neuvoista
ja nonista vastauksista joita sain.
Aika ja viisaus
kulkevat käsi kädessä
kasvavat keväästä syksyyn.
Aina kun lehti puhkeaa puuhun
on vuosi vierähtänyt ja
kokemus kasvanut ymmärrykseksi.
Katselisimme käsiämme
ryppyisiä vanhan naisen käsiä.
Sinun kätesi
vahvat ja voimakkaat
Koskelan Alman kädet.
Minun käteni
pienemmät, heikommat.
Silti elämä on ottanut hintansa
erilaisen, ei samanlaista.
Vielä minä kertoisin sinulle, että
olen yrittänyt asettaa jalkani
sinun jalan jälkiisi.
Kertoa lapsille ja lastenlapsille
samat neuvot ja totuudet
jotka me tiedämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti