No niin ystävät runohan oli juuri siinä missä pitikin, ei vain ollut sellaisia silmiä joilla olisi nähnyt eilen illalla. Tässä nyt kunniamaininnan saanut runo. Puolinen:


Noustessaan hän sipaisee roskat pois esiliinastaan,
 suutari kun on.
Ottaa puukon vyöhön kiinnitetystä tupesta,
sylkäisee säntiin ja alkaa hioa.
Tarkastelee terää
pystyisikö tuo nyt kovaan leipään.
Pyyhkäisee puukon housunlahkeeseen
ottaa lakin päästään ja
                                  käy pöytään.
Totisena mies taittaa leivän ja alkaa vuolla.
Puukko höylää leivästä pieniä lastuja
nostaa voita suupalan saatteeksi.
Sitten nousee silakka puukon kärjessä
tai jokin muu särvin miehen suuhun.
Päälle hän ryyppää piimää.

Kun maha on täynnä ja
röyhkäys siitä merkkinä
nousee mies pöydästä
                       sovittaa lakin päähänsä
pyyhkii puukon housunlahkeeseen
ja laittaa sen tuppeen.
Puolinen on syöty.