Syksyn ilmassa on pakkasen puremien perunanvaarsien haju.
Hevosen sieraimista pursuaa höyryä, kone viskoo perunoita
pitkin peltoa. On perunan noston aika.
Meillä kuokitaan käsin, ei ole hevosta eikä hevosen kärryjä.
On vain neljä kättä ja bläkkän bäkkeri, vitsailen minä.
Ei huvita kuokkia.
Makaan perunanvarsien päällä ja katselen taivasta.
Pilvien muotoa ja niiden liikkeitä tuulen mukana.
- Äiti, mikä on piikuus? Kysyn. (olen kuullut akkain puhuvan)
Äiti ei vastaa. Kysyn uudestaan, -mikä on piikuus?
- Kuoki nyt vaan, vastaa äiti. Minua ei huvita.
Makaan perunanvarsien päällä ja mietin
- aivan kuin kaikki olisi selvää puhumatta, kertomatta.
Pilvet kulkee. Tuuli.
2 kommenttia:
Minä vain hampaat ja ikenet irvessä kokosin pottuja ämpäreihin :(
Ei olisi appifaari tykännyt, jos muutenkin laiskanpulskea miniä olisi varsille heittäytynyt ;)
En saanut kuvaani mahtumaan lukijanaamakuvaan !
Kone herjas, että kuva liian iso (?) Pöh! Posket ovat kyllä leviällä, mutta että itte kuvakin...
Korjaan asian, jos joskus saan asiantuntija-apua.
Kiitos Kaisa, on piristävää lukea sinun kommentejasi ja mukava kun olet lukijoitten joukossa.Eihän kaikki halua kuvaansa laittaakaan vaikka käyvät lukemassa mutta kirjoittajalle on mukava jos huomaa että lukijat ovat lisääntyneet. kiitos.
Lähetä kommentti