Missä ne olivat
minne ne menivät
vuodet
joita nyt olen pullollaan.
Kuka ne kasvatti
kuka ne luovutti
lapset
joita vieläkin olen pullollaan.
Missä ne linnut
missä ne tuulet
jotka nostivat helmani
kuin purjeet tuuleen.
Missä minä
missä sinä
missä maailman kehä
jota kierrämme.
2 kommenttia:
Voi, kuinka todeksi koin taas nuo runosi.
Sinä osaat laittaa paperille tunnot ja ajatukset.
Minun se pitäisi alkaa piirtelemään.
Saisi vain inspiraation. Sitten, kun inspis olisi huipusnansa tulisi piirrustukädenkin olla edes hivenen samoilla linjoilla.
Niin on vaikiaa tämä taiteilijana oleminen ;)
Lehdenpäältä näin Eila kiitoksesi muistamisesta.
Veri pakeni kasvoiltani!
Minä en ollut onnitellut ollenkaan.
En ollut hoksannut katsoa selviä tietoja blogistasikaan :(
Blogissasi käyn kyllä usein katselemassa, josko värssykokoelma olisi lisääntynyt.
Muutenkin muistan kyllä sinua usein.
(Nyt siis seuraa onnitteluruno, olkoonkin vaikkakin myöhässä vähäisen):
PARAHIN EILA!
SINÄ SE AINA NIIN ILOISAKSI MIELENI SAATAT/
SUN RUNOSI ELVYTTÄVÄT KIERTOA
PÄÄSSÄNI/
TARKOITAN TIETENKIN SELLAISTA/ TAIVAITA HIPOSTELEVAISTA AJATUSKIERTOA/
EIKÄ MITÄÄN TAVALLISTA,KUTEN: KUKKAISET KUKKIVATTEN, TÄHTÖISET TUIKKIVATTEN/
EI!/
VAANPI SELLAISTA, ETTÄ SYÖN ...(siis sydän arkisesti sanottuna)
SYÖN RINNASSA RIEMUSTA REMAHTAAPI/ JA
KATSANTA KORKEUKSIIN, YLI PALLEROPILVEIN KURKOTTAAPI!/
OLKOON ELOSI RUNOISTA TURSUAVAA JA JALKASI JEESUKSEN ASKELISSA.
Onneksi olkoon sinulle ja Jumalan runsasta hoitoa ja huolenpitoa ja siunausta arkeesi kaikkeen.
T: runoilijasieluystäväsi Kaisa
Lähetä kommentti