Hyvää Pääsiäistä lukijani.


Aurinko katsoo kasvojaan
lumen peilistä.
Pajunkissat ojentelevat
silkkistä turkkiaan,
korren päähän jäätynyt
veden helmi sulaa.
Maa muistaa
kuinka polku peittyi palmun lehvistä
kansajoukon lähestyessä kaupunkia.
Maa muistaa
Golgatan kummut ja kolme ristiä
äidin kyyneleet ja
vapahtajan tuskan.

      Sinä kesänä.

Sinä kesänä sydämeni lensi
Pitkänkadun päästä yli Onkilahden
                               Vapauden tielle asti.
Se oli voimaannuttava tunne.
Se tapahtui paljon ennen
                                 Kanadan hanhia.
Silloin vielä ajettiin autoilla kilpaa
                                 Hietalahdessa ja
Kulmassa istuivat rahamiehet.
Ammattikoulun mäelle tuli Tivoli ja
Tapanin selkä leikattiin.
Syksyllä menimme Laihian mettiin
puolukkaan mutta tyhjillä ämpäreillä
tulimme takaisin.
Silloin tuli lumi aikaisin ja lapset
                       alkoivat odottaa joulua.

Tänään on ollut niin mukava päivä että oli ihan pakko laittaa kukkia vähän
blogeriin. Seurakunnan kerho oli ihan lämmin ja ihana.
Kotiin tultua ja syötyäni, katsoin suomifilmin jota en pitkään aikaan ole
katsonut. Oli ihan mukava ajankulu.
Nyt ajattelin lähteä vähän kävelemään ja sitten tietysti kahvin keittoon.
Puoli kuudelta alkaakin niiden vakituisten töllöttäminen.
Menee kahdeksaan asti pelkkää istumista.
Harrastaako kukaan muu kuin runomummo t.v.katselua niin ahkerasti iltaisin.
Kun tulee valoisat illat niin sitten voi lähteä vaikka lenkille vielä illemmallakin.
Kaikille ihania kevätpäiviä toivoo runomummo. <3 p="">

Näin Minna Canthin päivänä on paikallaan kirjoittaa runo lukijoilleni.

Pidän kevätmyrskystä, hiljaisesta sateesta
tai maan tuoksusta kun kaikki alkaa vihertää.
Meren vaahtopäistä,
jotka tuovat suolaisen maun kielelleni.
Puista jotka taipuvat tuulessa ja
                   levittävät tuoksuaan ympäriinsä.
Pidän keväästä kun koivunlehdet paukahtavat auki
sateen valuessa oksistossa kuin pienet purot.
Tuoksusta sateen jälkeen, puhdistuneesta ilmasta
joka on taynnä viattomuuden siemeniä.
Avaan oven ja kaikki käy lävitseni kuin puhuri
joka puhdistaa. Puhaltaa pois kaiken irrallisen.

Kun on näin luminen talvi ollut, niin mummo teki lumilyhdyn iltojensa iloksi .
Ihan hauska kokemus,  lapsellinen mieli ja märät lapaset. Sytytin vielä
tuikunkin sinne palamaan. Nyt lyhty on sulanut ja jäätiköllä tiet ja piha.

Näin vuoden alussa mummo laittaa vähän hauskempaa luettavaa blogiin.
Kirjasta Lappajärveläisiä  tarinoita ja sananparsia:

Kuoppalan Jussi hakkas metsässä tukkia, oli jo hakannut 70-80 runkoa.
Naapuri kysy että, mitä sinä noin paljolla teet. Jussin poika sano että, isä teköö kaappikelloa.

------------------------------------

Yks poika Kuoppalasta kysy tytölle saatille, tyttö sano ettei oikein tiijä. Poika sano että lähetä meijerikuskilla sana kun tiijät.

---------------------
Että sellaisia paukahdoksia. Järviseudun huumori on vähän tuollaista ilkikurista.