Pidän kevätmyrskystä, rakkauden raivosta tai
tyynestä täyteydestä kun kaikki alkaa vihertää.
Meren vaahtopäistä
jotka tuovat suolaisen maun kielelleni.
Puista, jotka taipuvat tuulessa ja
levittävät tuoksuaan ympäriinsä.
Pidän keväästä kun koivunlehdet paukahtavat auki
sateen valuessa oksistossa kuin pienet purot.
Tuoksusta sateen jälkeen, puhdistuneesta ilmasta
joka on täynnä viattomuuden siemeniä.
Avaan oven ja kaikki käy lävitseni kuin puhuri
joka puhdistaa. Puhaltaa pois kaiken irrallisen.

Minun tulisi kirjoittaa niin
että kaikki näkisivät
                  luonnon kauneuden.
Minun tulisi kirjoittaa niin
että kaikki kuulisivat
                  luonnon äänet.
Minun tulisi kirjoittaa niin
että kaikki kulkiessaan metsässä
       tuntisivat kuinka energia
       virtaa heidän lävitseen
       ja virkistää heitä.
Niin minun tulisi kirjoittaa.

Olen kirjoittanut jo yhden runon harakoista        ja luulin että se on myöskin tällä sivulla mutta eipä ollut. No kuitenkin kirjoitan nämä kaksi runoa jotka syntyivät sitten jälkeenpäin. Sattu nimittäin niin että mummo pääsi seuraamaan harakkain lemmenpuuhia ja myöhemmin pesäntekoa ja nyt sieltä pesästä kuuluu jo lasten ääniä. Ja niinkuin arvata sopii teki mummo tapahtumista runoja. Laitan nyt nuo kaksi runoa tähän vaikka se ensimmäinen runo jääkin nyt pois.

Heti aamusta aloitit rakentamaan
siinä työtä on varmaan kerrakseen
kun yksi korsi kerrallaan
on hirret saatava paikoilleen.
Vielä hankkia savea saumoihin
ja ruohoa pesän penkkeihin.
Siinä huolta on monta, pesän
muodosta päättää ja oviaukoista
viimeisen silauksen luoda.

Siinä koti on kesän
tuo harakan pesä.
Josta itku ja nauru
joka kesäinen pauhu
on tuttua jokaiselle.


-----------------------


Jo kuuluu virskutus poikasten
on arki alkanut kiireinen.
Siellä pienet suut on ammollaan
ne ruokaa odottaa ajallaan.

Koko kesäksi riittää toimintaa
ruokahuolet, vaipat vaihdetaan.
Pian pitää oppia lentämään
emon mukana ruokaa etsimään.

Niin kuluu kesä ja kauniit säät
pian poikasten jo lentävän näät.
Kun syksy hiipii hiljalleen
on harakkapari taas yksikseen.

--------------------

Hauskaa vappua blogini lukijat.
toivoo Runomummo.

Kirjojen mehiläispesä
                    sanoi Meriluoto.
Minun kirjani ovat vaiti, odottavat
käsieni kosketusta
silmieni hivelevää katsetta.
      - eivät muuta -
Tietävät minun toistavan
samat asiat joka päivä.
Ei mitään uutta mainittavaa.
Hiljaisena koko huone.
Huokaukseni kuuluvat jo puhelimeen
ja kysymykset voinnistani
vain vahvistuvat.
Oletko nyt aivan varma,
kuulostit ihan...
Mitä tuohon nyt vastaisi.

Vuodenajat kulkevat ohitse ja
linnut piiloutuvat
                   vanhan kuusen oksille.
Talvella lumi tuiskuttaa tien peittoon
keväällä virtaavat vedet
                         kohti puroa.
Vanha kaivo ei enää täyty vedestä, eivätkä
                             kuovit huuda pelloilla.
Mutta syreenin tuoksu
leijaalee lähistöllä.
Nuoruuden kevään tuoksu,
joka tavoittaa surun ja häiden riemun.
Sen vihreys on viimeinen vihreys
lakeuden pihoilla,
ennen kuin kuura laskeutuu
                             sen lehdille.