Tänään on ollut niin mukava päivä että oli ihan pakko laittaa kukkia vähän
blogeriin. Seurakunnan kerho oli ihan lämmin ja ihana.
Kotiin tultua ja syötyäni, katsoin suomifilmin jota en pitkään aikaan ole
katsonut. Oli ihan mukava ajankulu.
Nyt ajattelin lähteä vähän kävelemään ja sitten tietysti kahvin keittoon.
Puoli kuudelta alkaakin niiden vakituisten töllöttäminen.
Menee kahdeksaan asti pelkkää istumista.
Harrastaako kukaan muu kuin runomummo t.v.katselua niin ahkerasti iltaisin.
Kun tulee valoisat illat niin sitten voi lähteä vaikka lenkille vielä illemmallakin.
Kaikille ihania kevätpäiviä toivoo runomummo. <3 p="">

Näin Minna Canthin päivänä on paikallaan kirjoittaa runo lukijoilleni.

Pidän kevätmyrskystä, hiljaisesta sateesta
tai maan tuoksusta kun kaikki alkaa vihertää.
Meren vaahtopäistä,
jotka tuovat suolaisen maun kielelleni.
Puista jotka taipuvat tuulessa ja
                   levittävät tuoksuaan ympäriinsä.
Pidän keväästä kun koivunlehdet paukahtavat auki
sateen valuessa oksistossa kuin pienet purot.
Tuoksusta sateen jälkeen, puhdistuneesta ilmasta
joka on taynnä viattomuuden siemeniä.
Avaan oven ja kaikki käy lävitseni kuin puhuri
joka puhdistaa. Puhaltaa pois kaiken irrallisen.

Kun on näin luminen talvi ollut, niin mummo teki lumilyhdyn iltojensa iloksi .
Ihan hauska kokemus,  lapsellinen mieli ja märät lapaset. Sytytin vielä
tuikunkin sinne palamaan. Nyt lyhty on sulanut ja jäätiköllä tiet ja piha.

Näin vuoden alussa mummo laittaa vähän hauskempaa luettavaa blogiin.
Kirjasta Lappajärveläisiä  tarinoita ja sananparsia:

Kuoppalan Jussi hakkas metsässä tukkia, oli jo hakannut 70-80 runkoa.
Naapuri kysy että, mitä sinä noin paljolla teet. Jussin poika sano että, isä teköö kaappikelloa.

------------------------------------

Yks poika Kuoppalasta kysy tytölle saatille, tyttö sano ettei oikein tiijä. Poika sano että lähetä meijerikuskilla sana kun tiijät.

---------------------
Että sellaisia paukahdoksia. Järviseudun huumori on vähän tuollaista ilkikurista.

Hyvä lukijani.

Toivotan sinulle oikein rauhallista ja onnensekaista joulua
tämän runon myötä.

Oliko tänään se päivä.

Niin tyyntä virtaa tämä aamu
niin kosketukselle arkaa päivän alku.
Vain linnut liikkuvat.
Mänty ja kuusikin
auringon paisteen sylissä.

Tällainenko oli se aamu
kun tallin seimestä katseli
paimenia pienen pojan kasvot.

Tällainenko oli se aamu
kun mirhami tuoksui tallissa
ja kultaa kimmelsi puhtailla oljilla.
Oliko tänään se päivä.

Oliko tänään se päivä
kun Maria kätki sydämeensä
ennustuksen sanoja ja
tutkiskeli niitä mielessään.

Oliko se tänään, se Jeesuksen syntymäpäivä.

Niin monitahoinen elämä ja monisanainen
että ei kaikkea ehdi kuulla.
Se vyöryy ylitse kuin virta ,joka on päättänyt
nielaista jokaisen kivenlohkareen, joka se tielle osuu.
Enää en kuule sirkkujen siritystä
en kohtaa hyppivää pitkäjalkaa polullani.
Yksinäisyys lisääntyy ja hiljaisuus
työntyy korvista sisään, alkaa asua siellä.
Teimme retken puretulle vanhan talon tontille.
Menimme avonaisena olevasta ovesta  sisään.
Muistimme pöydän paikan, ikkunan ja kuljimme
kaikki käännekohdat, kuin olisimme vasta juuri
kokeneet kaiken. Otimme valokuvan
                                                 tyhjästä tontista.