maanantai 16. elokuuta 2010

Morsiustaivas.

Että minun pitikin keksiä verhot kattoikkunoihin,
mutta veto on niin sietämätön kokemus.
Ompelukoneen huristessa syli täynnä pitsiverhoa
morsiushuntua, kastemekkoa, nimiä
kynttilöitä ja musiikkia.

-Missä se vasara on!

Hyvä luoja mitä se sanoo.

-Voisitko antaa sen vasaran ja hohtimet.

(morsiushuntu,kastemekko)

-Annatko sen vasaran!

morsiushuntu,vasara,kastemekko,hohtimet
että pitikin ryhtyä, hohtimet, vasara,hohtimet,
viimeinkin valmista.
Kyllä kannatti!

1 kommentti:

kaisa jouppi kirjoitti...

Kommentti uusimpaan runoosi meni edellisen kukkakuvan alle.
Luje se sieltä ja ota samalla vastaan VÄHINTÄÄN yhtä komea mielikuvitusauringonkukka täältä Letkutieltä, kuin onpi kuvassa :)