Jospa kirjoittaisin pitkästä aikaa Runomummon sivulle.

Aika vaan on mennyt kesää pidellessä mutta jos nyt kirjoittais 

kun oli Marjan päiväkin .

       Äidin kasvot.

Marialla on jokaisen äidin kasvot:

Surevat tai ymmärtävät kasvot

äidin kasvot, toivon kasvot.

Suu etsii sanoja, rakkaus tekoja

vaikka kaikkea ei voi muuttaa.

Aikamme on Jumalan aikaa

ja salaisuudet syvällä.

Jumala on sitonut itsensä

ihmisen osaan, nauloilla ristiin kiinni.

Tuskan ja toivon ristiin jossa on armo.

Siihen armoon äidit ja lapset jäävät

Jumalan käden alle.

Tänä vaikeana aikana tuli runomummolle mieleen kirjoittaa
runo tästä taudin aiheuttajasta , kuinka se meitä hallitsee.
Kuitenkin toivon että kaikki vielä päättyy hyvin ja
voisimme jo kesällä vähän liikuskella.


                   Korona.

Kärsimyksen tuottaja, epidemian aiheuttaja.
                                               Korona.
Kauhistuttava karkulainen, kodin pelätty vieras.
Epäluottamus ja pelko asuu jokaisen oven takana.
Emme ole kuin linnut.
Me olemme Tuomaksia.
Kuitenkin meillä on elämä, tässä ja nyt.
Luottakaamme elämän antajaan
sillä jokaisella päivällä on omat murheet.

      Kuka on köyhä keskellämme.

Kuka on köyhä keskellämme.
Onko se lapsi jolla ei ole syliä.

Onko se nuori
jolla ei ole vastauksia.

Onko se isä tai äiti
joka ei löydä sanoja.

Tai vanhus
joka on yksin.

Kaikki me olemme köyhiä
omalla tavallamme,
ellemme löydä kättä
johon tarttua, jonka turvin voimme
lähestyä toista,
köyhyydessäkin.

Isä taivaassa on rikkaus.
Hän antaa voimaa
kun epätoivo tekee köyhäksi.
Hän tekee meidät
köyhyydessäkin rikkaiksi.

Tässä yksi runo satukirjasta jossa on myös runoja.

   Kevättä rinnassa.

He istuvat kivellä vierekkäin kaksi harakkaa
                                                 lähellä toisiaan.
Kodin rakennuspuuhat on mielessä
niin tarkasti katsovat maisemaa.
Tuossa kuusessa varmaan olisi turvaisaa
oman armaan vierellä keinahtaa ja
                                      tuutia, tuutia, lapsiaan.
Niin ajatteli harakka ja maahan hyppäs,
katsos tässä on jyvä, tuossa toinenkin.
Tule rakkaani, syödään kumpikin.
Niin siirtyivät ruokaa etsimään
kyllä huomenna aikaa on rakentaa
mietti harakka, kevättä rinnassaan.

Tässä kuva kirjastossa tapahtuvasta Satukirjan julkaisemistilaisuudesta Lappajärven Kirjastossa.