Tässä yksi runo satukirjasta jossa on myös runoja.

   Kevättä rinnassa.

He istuvat kivellä vierekkäin kaksi harakkaa
                                                 lähellä toisiaan.
Kodin rakennuspuuhat on mielessä
niin tarkasti katsovat maisemaa.
Tuossa kuusessa varmaan olisi turvaisaa
oman armaan vierellä keinahtaa ja
                                      tuutia, tuutia, lapsiaan.
Niin ajatteli harakka ja maahan hyppäs,
katsos tässä on jyvä, tuossa toinenkin.
Tule rakkaani, syödään kumpikin.
Niin siirtyivät ruokaa etsimään
kyllä huomenna aikaa on rakentaa
mietti harakka, kevättä rinnassaan.

Tässä kuva kirjastossa tapahtuvasta Satukirjan julkaisemistilaisuudesta Lappajärven Kirjastossa.

Miten nopeasti vaihtuukaan
taivaalla värit
kun tuulenpuuska lakaisee
                                pilviä.
Aurinko on
häikäissyt päivän
pitänyt pirteänä
ajatukset.

Miten nopeasti vaihtuukaan
päivän värit.
Lepattavat auringon haalistamat
                                        verhot.
Ullakolla
kaiken rojun keskellä
rikkimennyt pieni nukke
kuin almanakan sivu
johon on kirjoitettu
jokin tapahtuma.

Olin eilen Lappajärven Kirjastossa. Siellä julkaistiin Runomummon kirjoittama kirja Satuja ja runoja lapsille. Tilaisuus oli ihan mukava ja väkeäkin saapunut sopivasti. Oli ihana tunne päästä kotikylän Kirjastoon kertomaan kirjasta. Kiitos kaikille mukana olleille.

Miten nopeasti vaihtuukaan
taivaalla värit
kun tuulenpuuska lakaisee
                                       pilviä.
Aurinko on koko päivän
pitänyt pirteänä ajatukset.

Miten nopeasti vaihtuukaan
                              päivän värit.
Lepattavat auringon haalistamat
                                         verhot.
Ullakolla
kaiken rojun keskellä
rikki mennyt pieni nukke
kuin almanakan sivu
johon on kirjoitettu
jokin tapahtuma.

Omenapuut olivat juuri puhjenneet kukkaan
ja minä kurkoitin nuuhkimaan
                          niiden paljasta pintaa.
Kukkatertut kuin pienokaisen persikkainen iho.

Sinä nauroit vaan
jokeltelit vastausta
äidin lämpimälle
käden kosketukselle.

En löytänyt sanoja, en halunnut
rikkoa tunnelmaa
joka pursusi läpi huokosten
omenankukkain ja persikkaihon.