Näin vuoden alussa mummo laittaa vähän hauskempaa luettavaa blogiin.
Kirjasta Lappajärveläisiä tarinoita ja sananparsia:
Kuoppalan Jussi hakkas metsässä tukkia, oli jo hakannut 70-80 runkoa.
Naapuri kysy että, mitä sinä noin paljolla teet. Jussin poika sano että, isä teköö kaappikelloa.
------------------------------------
Yks poika Kuoppalasta kysy tytölle saatille, tyttö sano ettei oikein tiijä. Poika sano että lähetä meijerikuskilla sana kun tiijät.
---------------------
Että sellaisia paukahdoksia. Järviseudun huumori on vähän tuollaista ilkikurista.
perjantai 25. tammikuuta 2019
perjantai 14. joulukuuta 2018
Hyvä lukijani.
Toivotan sinulle oikein rauhallista ja onnensekaista joulua
tämän runon myötä.
Oliko tänään se päivä.
Niin tyyntä virtaa tämä aamu
niin kosketukselle arkaa päivän alku.
Vain linnut liikkuvat.
Mänty ja kuusikin
auringon paisteen sylissä.
Tällainenko oli se aamu
kun tallin seimestä katseli
paimenia pienen pojan kasvot.
Tällainenko oli se aamu
kun mirhami tuoksui tallissa
ja kultaa kimmelsi puhtailla oljilla.
Oliko tänään se päivä.
Oliko tänään se päivä
kun Maria kätki sydämeensä
ennustuksen sanoja ja
tutkiskeli niitä mielessään.
Oliko se tänään, se Jeesuksen syntymäpäivä.
Toivotan sinulle oikein rauhallista ja onnensekaista joulua
tämän runon myötä.
Oliko tänään se päivä.
Niin tyyntä virtaa tämä aamu
niin kosketukselle arkaa päivän alku.
Vain linnut liikkuvat.
Mänty ja kuusikin
auringon paisteen sylissä.
Tällainenko oli se aamu
kun tallin seimestä katseli
paimenia pienen pojan kasvot.
Tällainenko oli se aamu
kun mirhami tuoksui tallissa
ja kultaa kimmelsi puhtailla oljilla.
Oliko tänään se päivä.
Oliko tänään se päivä
kun Maria kätki sydämeensä
ennustuksen sanoja ja
tutkiskeli niitä mielessään.
Oliko se tänään, se Jeesuksen syntymäpäivä.
keskiviikko 17. lokakuuta 2018
Niin monitahoinen elämä ja monisanainen
että ei kaikkea ehdi kuulla.
Se vyöryy ylitse kuin virta ,joka on päättänyt
nielaista jokaisen kivenlohkareen, joka se tielle osuu.
Enää en kuule sirkkujen siritystä
en kohtaa hyppivää pitkäjalkaa polullani.
Yksinäisyys lisääntyy ja hiljaisuus
työntyy korvista sisään, alkaa asua siellä.
Teimme retken puretulle vanhan talon tontille.
Menimme avonaisena olevasta ovesta sisään.
Muistimme pöydän paikan, ikkunan ja kuljimme
kaikki käännekohdat, kuin olisimme vasta juuri
kokeneet kaiken. Otimme valokuvan
tyhjästä tontista.
että ei kaikkea ehdi kuulla.
Se vyöryy ylitse kuin virta ,joka on päättänyt
nielaista jokaisen kivenlohkareen, joka se tielle osuu.
Enää en kuule sirkkujen siritystä
en kohtaa hyppivää pitkäjalkaa polullani.
Yksinäisyys lisääntyy ja hiljaisuus
työntyy korvista sisään, alkaa asua siellä.
Teimme retken puretulle vanhan talon tontille.
Menimme avonaisena olevasta ovesta sisään.
Muistimme pöydän paikan, ikkunan ja kuljimme
kaikki käännekohdat, kuin olisimme vasta juuri
kokeneet kaiken. Otimme valokuvan
tyhjästä tontista.
lauantai 21. huhtikuuta 2018
torstai 12. huhtikuuta 2018
Heippa taas kaikille. Ajattelin kirjoittaa kevätrunon kun nyt jo rupeaa tuntumaan siltä että kyllä se kevät tästä tulee. On ollut monta aurinkoista päivää ja lumet valahtaneet kunnolla.
Siis :
Koko viikon aurinko on
leikkinyt hangella.
Niin kuin sinä silloin lapsena
polttolasilla.
Poltit reiän puserooni
enkä koskaan
tunnustanut.
Olin vaiti
kestin monet huomautukset
ja häpeän.
Kevättähän se kaikki oli
ja leikkiä.
Siitä huolimatta
käännän katseeni pois
kun tulet vastaani.
Siis :
Koko viikon aurinko on
leikkinyt hangella.
Niin kuin sinä silloin lapsena
polttolasilla.
Poltit reiän puserooni
enkä koskaan
tunnustanut.
Olin vaiti
kestin monet huomautukset
ja häpeän.
Kevättähän se kaikki oli
ja leikkiä.
Siitä huolimatta
käännän katseeni pois
kun tulet vastaani.
perjantai 16. maaliskuuta 2018
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)