Oi armaani kaivattu kulta
mitä kaikkea saankaan sulta.
Käden lämpöä, hoivaa hyvää
sinun sylisi raukeaa syvää.

Taas odotan sinua armas
ota syliisi jokainen varvas
ja tuudita tuudita hiljaa
tätä reumatismista Miljaa.

Oi mikä ihana tunne
koko vartalon hoitava Curmee.
Sinut omaksein tahdon saada
lauantai saunan aina vaadin.

Pääsiäisaamun teksti.

Siitä kivestä siru.


Kivi, joka kastui tuskasi hikipisaroista
siitä kivestä siru, meidän sydämissä.
Yhtä kipeä,kuin hikipisarasi synty
oma syntimme suru.
Siinä sirussa,kaikki pelko ja kipu.
Tuska joka nostaa pisarat otsalle.
Pelko joka on piintynyt sydämiin.
Tuo kiven siru
on uskon ja rakkauden siru,
joka siirtää syrjään
kiven haudan ovelta.
Avaa ikuisen elämän.
Tuskan pisaroista kastunut kivi
siru, jonka Sinä istutit jokaiseen sydämeen.

Monien vaikeuksien jälkeen runomummo pääsi blogilleen viimeinkin, hyvä näin. Nyt sitten runo AAMU

Kun avaan oven
sinä tervehdit minua ensimmäisenä.
Tervehdit kuin parasta ystävää,
iloisesti visertäen ja
minun tulee sanomattoman
hyvä olo.
Kuuntelen viserrystäsi
iloisten sanojen ryöppyämistä
joista en ymmärrä yhtäkään
mutta joka tekee minut
sanomattoman iloiseksi.

Sinä Luojani lähetti,
tervehdit minua, avaat päiväni.
Jään miettimään;
Sitten kun en enää ole tässä muodossa,
olenko sitten samanlainen pieni lintu
joka vierelläsi iloisesti visertäen
tervehtii uutta aamua.

Taivas nojaa seinää.

Pienessä huoneessa naisen
kohdun poimuissa, lapsi.
Vasta syksy antaa vapauden
vaikka musiikki on jo
lakannut soimasta.
Viulu on vaihtanut omistajaa.
Juhlasalin verhot vedetty kiinni.
Taulu huoneen seinällä
suojelusenkeliä kuvaava
kahden lapsen kävely sillan yli.
Etäälle jääneet aikuisten puheet.

Pienet sormet ovat tavoittaneet
oktaavin, oppineet sormijärjestelmän.
Taivas nojaa seinää.

Tapanin päivänä

Kaikkea sitä mitä on jäänyt paitsi
voi lukea toisten kirjoituksista.
Kyyneleet tappavat tunteita
päästävät ne ulos vetenä,
kirkkaina patoina kuin
puron vesi.

Aina ei ole talvi ja
vedet virtaavat vapaina.
Vievät pienen kaarnalaivan
suureen maailmaan.

Joulun jälkeen päivät pitenevät
aurinko sulattaa jään.
Silloin kaarnalaiva palaa
monia satamia nähneenä.

 

Kolmas Adventti.

Joululauluista täyttyvät kirkot
lapsikuorot ja virret soi.
On advanteista jo kolmas
teksti raamatun kuvan loi.

On alttarin vierellä näky
eläintaljassa seisoo mies.
On takussa parta ja tukka
metsän suojasta ilmestynyt.

Hän jäntevä rakenteeltaan
vähän syö sekä vähän juo
Hän messiaan tulosta saarnaa
kertoo joulun salaisuuden.

On toinenkin näky vielä
tallin seimi ja oljet sen.
Mutta tyhjä ja lahjoja vailla
vuode elämän antajan.

Vielä hetki niin syttyy tähti
merkki taivaalle loistamaan.
Sitä kohden paimenet lähti
lahjat mirhamit mukanaan.

Joululauluista täyttyvät kirkot
lapsikuorot ja virret soi.
Mikään syntynyt ei ilman Luojaa
valon antoi Hän pimeään.

Hänen ruumiinsa veri ja leipä
riemulaulut ja armo uusi.
Valo loistaa pimeydessä
valo seimen Jeesuksen.