Tervehdys teille lukijani, pitkästä aikaa. Kesä on melkein mennyt ja syksy kopistelee ovelle kauniine väreineen. Parikertaa olen päässyt käymään mökillä ja ensimmäisellä kerralla unohdin avaimen kotiin. Tytäs oli valmis lähtemään kotiin, mutta sanoin että vanha kylä on täynnä vanhoja avaimia. Sitten soitto ystävälle ja heidän vanhan talon avain oli tallessa. Ja niinhän siinä kävi että puolituntia ja olimme sisällä.
Kotiin päästyäni asia kiersi mielessäni ja niinhän se runo alkoi vyörymään .
Sitten vain paperia ja kynää, tässä se nyt on:

Vuosien myötä, kylä on täyttynyt
                                   vanhoista avaimista,
avaimenreistä seinistä, seinien hengistä,
puhutuista ja kuulluista tarinoista.
Kertomuksia suomen noususta,
Amerikan matkoista ja sinne jääneistä.
Kirjeistä, uusista tansseista ja tyttöjen muodista.
- Ja viulut soitti, ja viulut soitti.-

Kaksi avainta tuolta ajalta
toinen pienenpi, toinen painavampi
isompi ja näyttävämpi.
Yöstä aamuun ne sulkivat ovia,
salaisuuksia lukkojen taakse.

Lujat olivat kielen kantimet
vaativat ja lujatekoiset, lukkojen takana
taistelivat isännät ja emännät
piioista puhumattakaan.
Raha merkitsi silloin kaikkea, silloin
emännän oli ostettava piialta häpeä
että talon maine säilyi.

Niin jatkuivat päivät
lapset kasvoivat ja
sukupolvet vaihtuivat.

Tässä yksi lauantai katsoin Luonto-ohjelmaa T:V.stä sieltä tuli kuvauksia Majava lammelta.
Näin kauan asia on vaivannut ja aina muutama rivi runoa tullut. Nyt minusta jotensakin valmis.
                  
              Majalammella.

Majavalammelle tullut on kevät
vedet vapaina välkkyy edessä pesän.
Kuinka ihana onkaan asua täällä
sydänmetsän suojassa kauniilla säällä.

Siellä joutsenet tanssien toisiaan halaa
kun vannovat rakkauden ikuista valaa.
Olen omasi aina, tämä mieleesi paina
on elämän mittainen rakkauden laina.

Mutta kurkien ilo, se lammella raikaa
kun mättäältä toiselle vaihtavat jalkaa.
Kevätaamu on villinnyt rakastavaiset
kaiku kallion seinästä toistaa, samanlaiset.

Mitä tekeekään telkkä, kevät rinnassa helkää
lammen pinnassa peilaa, omaa rakasta heilaa.
Vesi värähtää hiukan, kumarrus kuin viuhka
aalto renkaaseen, sulkee rakastavaiset.

Voit tilata kirjaa laittamalla nimesi ja osoitteesi kommentit tilaan tai facebuk. viesteihin . Myöskin voit soittaa 0440529096 Kiitos mielenkiinnosta .

Tässä on nyt runokirjan kansi. Runot ovat rakkausrunoja niin kuin nimi kertoo.
Runomummolta voi kirjaa tilata ja hinta on 12 e kpl. Ennenkuin saan laskun painosta.
Sitten täytyy laskea mitä kirjan hinnaksi tulee mutta näin ennakkoon hinta on  näin.

Runomummolla on nyt meneillään uuden runokirjan viimeistely vaihe.
Olen kerännyt rakkausrunoja vähän nuoruudesta ja edennyt sitten elämän viemänä mieheni sairauteen ja siihen miten rakkaus tulee osaksi jokapäiväistä elämää toisen sairastuttua.
Kirja on kunnianosoitus kaikille omaisiaan hoitaville. Kirja on kunnian osoitus sairaille jotka
tahtomattaan joutuvat esim. Muistisairauden uhriksi. Ja ennenkaikkea, kirja on kunnianosoitus
omille lapsille, he olivat lähellä kun heitä tarvitsin, auttoivat jaksamaan.
Kirjassa on myöskin runoja surunkäsittelyajalta, sekin tuo mieleen kaikenlaisia ajatuksia.
Luulen että viikonlopulla saan jo kirjan valmiina. Kirjan nimi on RAKKAUSALBUMI .
Laitan kyllä sivulleni muutamia runoja nähtäville  ja kerron hinnan. Jos joku haluaa tilätä niin
voi sitten kirjoittaa kommenteihin tai minun facebukin vieteihin.
Jäämme nyt odottamaan.

    Haaveellinen tyttö.

Aamun sininen hämärä ennen päivän valoa. Lämmin ja kiehtova. Pihaan on satanut uutta lunta, mukavasti se narahtaa jalan alla. On päivä ennen jouluaattoa.
Tyttö lapioi pihapolun, sitten on käytävä katsomassa Osuuskaupan näyteikkunat. Onko mitään uutta ilmestynyt, pumpulista tehdyn talven keskelle. Tämän retken hän tekee joka aamu ja vielä illalla hämärän jo laskeutuessa tienoolle.
Hopea ja kultanauhoja, puuleluja ja muutama nukke. Tulee haaveellinen olo, mietti tyttö. Todellisuudessa joulu on pullapoika pussissa ja sukat tai lapaset pehmopaketissa.
On sota. Kaupasta ostetaan vain tarpeellinen, sanoo äiti. Eikä siellä paljon muuta olekkaan. Isä on kotona. Hän on invaliidi, toisessa jalassa proteesi. Monen isä on rintamalla eikä pääse jouluksi kotiin. Joulukirkkoon pääsee kaikki kynnelle kykenevät.
Mennään jalkasin tai hevosella. Tytöllä on kaveri Pirkko, he menevät yhdessä. Kirkossakin tulee haaveellinen olo, paljon valoja ja enkelitaivaan virsi.
Tuosta ajasta on ehtinyt kulua aikaa. Tyttö on nyt vanha mummo joka kertoo tarinoita vanhasta ajasta. Vieläkin hän on haaveellinen höpsö, jonka pitää käydä katsomassa kauniita näyteikkunoita jouluna.

 Tässä kuvat Lorukirjasta josta runomummo otti uusiopainoksen .
Jos joku haluaisi tilata Lorukirjan lahjaksi niin voi tilata mummolta suoraa tältä sivulta. Kirjan hinta on 12 e kpl.     +postituskulut pari euroa.